Viime torstaina kotiuduimme Kätilöopistolta ja se teki kyllä hyvää. Kotona kaikki kolme olleet jotenkin rentoutuneempia ja kaikki tuntuu toimivan paremmin.

Nyt pikkujäbä on 1,5 viikkoa vanha ja on oppinut lyhyessä ajassa monia arvokkaita taitoja, kuten nukkuminen juuri oikeissa paikoissa, valvominen aivan väärään aikaan, matkimaan unissaan koiranpentua. Yksi jalo taito liittyy kuitenkin virstaamiseen. On hämmästyttävää, miten hän osaa säästää puolet virtsastaan siihen hetkeen, kun vaippa otetaan pois. Tätä ei tapahtu joka kerta, mutta epäilyttävän usein. Suosikkeihini kuuluu kuitenkin iskän silmiin tuijotus samalla kun pissaa vaipoista yli ja suoraan iskän syliin. Jotain outoa siinä kyllä on, sillä ei se voi joka kerta tapahtua vahingossa. Vai voiko?

Samalla tässä on itse oppinut hieman kärsivällisyyttä. Ennen lasta jos joku olisi kussut minun syliin, olisin saattanut hieman kiehahtaa. Tai jos joku ystäväni olisi keskellä yötä alkaa huutaa, koska on nälkä. Vanhemmuus näköjään kasvattaa.

Pikkujäbä on mahtava tyyppi. Kuunnellaan usein musiikkia yhdessä ja helposti ilmeistä huomaa, että mikä musiikki maistuu. Tällä hetkellä Reino Nordinin Antaudun -kappale toimii. Tämän lisäksi myös astian- ja pyykinpesukoneen äänet uppoavat aika makoisasti. Tiedä sitten onko noilla jotain yhteistä. Tuskin. Välillä sitä myös huomaan, että puoli tuntia on mennyt vain toisiamme tuijotellessa.

Onko teidän vastasyntyneillä jotain erikoisia manöövereitä, mitä hän tekee?

Faijahommia - perheblogi

5 thoughts on “Yli viikko kotona – Mitä on opittu

  1. Pjawla says:

    Poika pissaa lähes poikkeuksetta joka kerta kylvyssä, melko loppuvaiheessa kylpemistä, oikein komeassa kaaressa 😁 On tehnyt näin ihan pienestä pitäen, vaikka ikää onkin nyt jo puoli vuotta 😊

  2. Taru/Wannabe Juoksija says:

    Hei onnea vauvasta :). Kiva lueskella vähän miesnäkökulmaakin! Voi tuo sinne tänne pissailu kuulostaa niin tutulta :D. Mä en tiedä kuin se metatyön (lähinnä pyykkääminen) määrä sitten tasaantu.. Vähenikö se, oppiko sitä vaan tekemään asioita järkevämmässä järjestyksessä vai malttaako sitä tehdä muutakin, kun tuijotella vauvaa :D. Joka tapauksessa tuntuu, et yhtä-äkkiä sitä pyykkiä ei enää niin paljoa ookkaan.

    • Faijahommia says:

      Kiitos paljon 🙂
      Ymmärsin, ettei miesnäkökulmia ole kauheasti tarjolla, joten päätin lisätä tarjontaa 🙂
      Ai pyykkääminen vähentyy?! Tuota on vaikea uskoa 😀

  3. Kirsti says:

    Kyllä häntä kelpaa katsella. Nauttikaa jokaisesta yhteisestä hetkestä. Minun muistini mukaan pyykkiä alkoi tulla enemmän, kun lapsi harjoitteli ryömimistä, konttaamista ja opetteli itse syömään. Mutta ne ovat sen ajan murheita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *