Istun yksin synnytyssalin keinutuolissa ja vauva tuhisee sylissä.

Olin sellaisessa tilanteessa, missä en ole koskaan aikaisemmin ollut. En tiennyt yhtään mitä pitäisi tehdä tai olla tekemättä. Siinä me lapsen kanssa tuijoteltiin toinen toisiamme ja ihmeteltiin, että kukas sinä olet.

J:llä oli jäänyt istukka niin tiukasti kiinni, että sitä jouduttiin lähteä leikkaussaliin poistamaan. Istukka ei vaan lähtenyt irti. Se jos joku oli uudelle isälle pelottavaa, vaikka tiesin, että hiljalleen sulkeutuva Kätilöopisto on täynnä raudanlujia ammattilaisia, jotka osaavat hoitaa nämä tilanteet vaikka unissaan. Kun mielikuvitus lähtee laukkaamaan, ei sitä voi mitenkään pysäyttää.

Aikaa J:n siirrosta leikkaussaliin meni varmasti vain muutamia minuutteja, kunnes kätilö tuli takaisin huoneeseen käymään minun kanssa lapsen mittoja ja kylvetystä läpi, joskin se muutama minuutti tuntui ikuisuudelta. Tämän jälkeen lapsi laitettiin tiukkaan burritoon ja siirrettävään pöytään/läpinäkyvään laatikkoon. Mikä ikinä tuon häkättimen nimi nyt ikinä onkaan.

Olin lapsen kanssa kahdestaan useita tunteja, enkä saanut mitään infoa meneillään olevasta tilanteesta. Tämä oli todella ahdistavaa ja pelottavaa, mutta samalla, kun katselin tuhisevan ja nukkuvan vauvan kanssa hiljalleen heräävää Helsinkiä ymmärsin, että kyllä tästäkin selvitään : )

Noin kello seitsemän J pääsi käytävän toiselle puolelle meidän luoksemme. Kaikki oli mennyt hyvin ja äiti sai lapsensa taas syliin. Nyt hieman pidemmäksi aikaa kuin pariksi minuutiksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt lapsi nukkuu iloisena J:n vaarin kunnostamassa kiikku-kehdossa olevassa unipesässä, mikä on muuten mahtava kapistus 🙂

Syy minkä takia kirjoitin tämän tarinan on se, että haluan ihmisten tietävän, ettei synnytys mene aina 100% nappiin, mutta kaikki toimenpiteet tehdään lapsen ja äidin parhaaksi. On hyvä tiedostaa, että tälläistäkin voi käydä, joskin se ei ole koskaan toivottavaa. Tärkeintä kuitenkin on, että luotatte synnytyssairaalanne henkilökuntaan. He osaavat hommansa

Tarina ei varmastikkaan tunnu monelle kovin erikoiselta, mutta kun sen itse kokee on se jotain maailmaa järisyttävää ja tätä kirjoittaessa oli pakko pitää useita taukoja. Tämän kirjoittaminen oli vaikeampaa kuin yläasteella kirja-arvostelun tekeminen. Joskin yhtä työlästä.

Faijahommia - perheblogi

8 thoughts on “Poika on syntynyt! Osa 3

  1. sphilove says:

    Täällä ihan samaa mieltä, synnärillä on mahtavaa henkilökuntaa, ja heidän ammattitaitoonsa kannattaa luottaa! Itse arvostin henkilökunnan tsemppiä ja huolehtivaisuutta. Harjoittelijakin oli ihan täysillä mukana, omassa synnytykessäni, varmoin ottein, vaikka häntä tietysti vielä ohjattiinkin. 🙂

  2. Anni Menossa says:

    Onnea vauvasta!

    Musta ihmisten (tai no ainakin synnyttämään lähtijöiden) olisi hyvä tiedostaa, että melko monessa synnytyksessä kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Monesti joudutaan hieman leikkaamaan tai käyttämään imukuppia, puudutteet eivät ehkä odotetusti purekaan, eikä sektioon joutuminenkaan loppumetreillä ole mikään superharvinainen juttu. On myös hyvä tiedostaa, että kaikki tällainen on ”normaalia” synnytyksessä eli ei merkitse asioiden menemistä pieleen.

  3. Minde says:

    Hyvä, että kaikki kunnossa ja onnellisesti perhe on päässyt kotiin 😊.

    Itse olen todennut, että juu, harvemmin taitaa synnytykset olla oppikirjan mallisia 🙈 itse päädyin tosiaan sektioon, ku meillä ei vain istukka vain myös poika oli päättänyt jäädä omaan yksiöönsä 🙈 käynistyksistä huolimatta ei vain edetty ei sitten mihinkään… Ja voij kyllä, oli jännittävää ja useampi viikko meni horminihuuruissa tapahtumia kelaillen! Ja kyllä taisi meidän isämiehelläkin hieman heittää hormonit kuperkeikkaa. Ajan kanssa tunteet tasottuu ja pelottavat tilanteet muuttuu taas ”normaaleiksi”. Todellakin, mikään ei mennyt pieleen (vaikka alkuun siltä tuntuikin), ja meillä Suomessa lähes kaikki synnytyksistä selviää vaikka kaikki ei ihan menekään kuin strömsöössä 😊. Sekamelskasta huolimatta aijon kyllä vielä mennä uudestaankin synnyttämään, kiitos meidän ammattitaitoisten kätilöiden uskallan kyllä toistamiseen astua sotatantereelle, jos tämä vielä joskus mulle suodaan 😊

    Tsemppiä uuteen arkeen kotona! 😊

    • Faijahommia says:

      Näinhän se on. Me oltiin niin kiitollisia meidän kätilölle, että vietiin tänään jälkitarkastuksen yhteydessä pieni kiitoslahja hänelle 🙂
      Onneksi teilläkin kaikki hyvin ja tsemppiä myös teille 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *