Synnytys on aloitettu! Tippaa käteen ja joka suunnasta pyörii johtoja.

Kello pyöri seitsemän nurkilla, kun pääsimme synnytyssaliin. Tässä on useita tunteja hämärää, johtuen varmaan siitä, että olin jatkuvassa jännityksessä ja hengittäminen unohtui useiksi tunneiksi. Jännitin varmasti enemmän kuin tyttöystäväni, mutta se kuulemma kuuluu asiaan.

Kätilömme oli onneksi erittäin pätevä ja todella mukava. Vaikka hän näytti nuorehkolta, oli työnjälki sellaista, että ihan kuin hän olisi ollut kätilönä jo toista vuosikymmentä. Suuri osa tyttöystäväni rauhassa olemiselle oli varmastikin juuri kätilömme rauhallisuus, mutta asiallisuus. Iso kiitos sinulle Johanna (sukunimestä ei hajua). Toivottavasti viesti kantaa sinulle asti internetin voimalla 🙂

Isän rooli synnytyksessä on yllättäen erittäin suuri. Leffoja katselleena, olen luullut isän roolin olevan vain läsnäoloa ja tsemppaamista varten. Todellisuushan on aivan toinen. Hieron hartioita, silitin selkää, autoin kaikessa mahdollisessa ja kun synnytys käynnistyi kunnolla pidin supistusten aikana jalkoja ylhäällä.  Tämän lisäksi se henkinen tuki ja turva on myös todella arvokkaassa asemassa. Menkää miehet mukaan synnytykseen. Teitä tarvitaan siellä!

Yksi ihmetyksen aihe oli myös kätilöiden ja hoitajien vähäisyys, kun itse synnytys alkoi. Kätilömme sanoi, että minun pitäisi painaa hälytyskello-nappia, kun hän käskee. Silloin ”taustajoukot” tietäisivät, että nyt ollaan lähellä lapsen ulostuloa ja heitä tarvittaisiin. Elokuvissahan synnytyssalissa on noin 10 ihmistä töissä, joten odotin oven lentävän saranoiltaan kun arjen sankarit tulvivat synnytyssaliin sisään!

Ja pskan marjat 😀 Ovesta sipsutti sisään kaksi työntekijää, joista toinen oli opiskelija. Elokuvat ovat taas pilanneet nämäkin oletusarvot. Jos voin antaa miehille jotain ohjeita, niin älkää ottako mitään oppeja elokuvista! 😀

Synnytyksen aloittamisen ja synnytyksen välillä oli noin 7 tuntia, mutta viimeiset kaksi tuntia menivät todella nopeasti. Minulle annettiin lupa käydä keskiyöllä kaupassa ostamassa ruokaa, koska ”ei tässä pitäisi mitään tapahtua vähään aikaan”. Kun tulin takaisin kaupasta, niin huomasin tyttöystävälläni olevan kädessään puhelin, jolla hän oli juuri yrittämässä soittaa minulle. Synnytys oli alkamassa!

Synnytys oli rankka kokemus seurata sivusta. Oli todella orpo olo katsoa, kun toinen on erittäin kovissa kivuissa ja itse voit vain tukea. Tämä raastoi minua erittäin paljon!

Mutta tämä kärsimysnäytelmä sai palkkionsa, kun kello 2.22 tuli maailmaan 51cm ja 3.3kg pelkkää fyysisyyden ruumiillistumaa, kun pikkujäbä taisteli tiensä meidän luokse! Tunne oli mitä mahtavin! En tosin pystynyt seistä omilla jaloilla vaan jouduin olemaan polvillani tuolilla, jotta näin miten mini tuhisi tyttöystäväni rinnalla. Olin samaan aikaan iloinen, teki mieli nauraa, teki mieli itkeä. Koko maailma oli pyörähtänyt ympäri. Aivan mahtavaa!

Se mitä tapahtui synnytyksen jälkeen säikäytti todella paljon ja siitä lisää seuraavassa tekstissä.

Faijahommia - perheblogi

8 thoughts on “Poika on syntynyt! Osa 2

  1. heidisusanna says:

    Kiva lukea isän näkökulma synnytykseen. Todellakin on synnytyksessä suuri tuki ja turva ja hyödyllinen voi olla myös monessa käytännön asiassa. Onnea vielä teidän perheelle! Jatko-osaa tarinastanne odotellen.

    • Faijahommia says:

      Kitos 🙂 Tämän takia ajattelinkin kirjoittaa tätä blogia ja juuri näistä asioista, mistä ei kauheesti puhuta tai kirjoiteta.

      Kiitos tuhannesti. Viimeinen osa on vain osittain kirjoitettu, koska silmät alkaa hikoilemaan kun sitä ajatteleekin. Vaikka mitään erikoista ei tapahtunut, niin se oli silti itselle rankka kokemus.
      Siitä enemmän toivottavasti huomenna.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *