Nyt se päiväkoti alkoi – Faijan fiiliksiä startista

Tämä on ensimmäinen viikko, kun ollaan jätetty Benkku päiväkotiin koko päiväksi. Miksi kukaan ei kertonut, että lapsen tarhassa oleminen ja hänen mahdolliset tuntemukset pyörivät päässä koko päivän?

Päiväkoti tosiaan alkoi maanantaina kun vein Benkun ensi kertaa sinne koko päiväksi. Lähtö sieltä oli minun osalta vaikempaa, kuin Benkun jättäminen sinne, sillä sydäntä riipi kuulla kundin itkevän avonaisista ikkunoista. Kyllähän siinä varmasti lapsi miettii, että tänne minut nyt jätettiin, eikä koskaan haeta pois. Kun laitoin leikkihuoneen oven kiinni, näin miten jätkä roikottaa Nalle Puh -leluaan ja katsoo minua syvälle sieluun alahuuli väpättäen. Se oli faijalle kova paikka.

Nyt kun neljä päivää on takana, on päiväkodin työntekijät sanoneet, että koko ajan paranee ja ruokakin alkaa maistumaan pikkuhiljaa paremmin ja paremmin. Benkku osaa myös itse sanoa, koska olisi valmis nukkumaan ja hänet laitetaankin nuoremman taaperon kanssa muita ennen päiväunille. Nukkua kundi jaksaa vain noin 40 minuuttia ja herätessään on väsynyt edelleen, sekä hieroo tukkaansa nukkumisen merkiksi, mutta ei vain suostu nukahtamaan uudestaan. Ehkä se tulee ajan kanssa, kun oppii luottamaan, että päiväkoti on turvallinen paikka.

Kahtena ensimmäisenä päivänä minä hain kundin pois ja J seuraavat kaksi. Benkusta huomaa, että hän on neljän aikoihin aivan poikki ja olisi valmis nukkumaan. Minun toisena päivänä hän seisoskeli porttia vasten ja oli kuin Walking Deadista, kun taas muina päivinä hän on istunut rattaissaan hakuhetkellä. Rattaat ovat hänelle ns turvapaikka, sillä kun kundia alkaa väsyttämään, tulee murheita ja harmeja mieleen, niin rattaat lohduttavat 😀

Vaikka Benkku on vasta hieman yli vuoden, olen silti sitä mieltä, että päiväkoti on hyvä paikka noinkin nuorelle. Hän oppii siellä varmasti uusia taitoja, sekä tottuu leikkimään muiden lasten kanssa. Samalla hän oppii uusia tapoja kommunikoida ja kun hän tottuu siihen, että päiväkoti on jokapäiväinen normaali asia, tulee hän varmasti viihtymään siellä.

Tänään kundi oli niin poikki, että nukahti rattaisiin kotimatkalla 😀

Onhan se kuitenkin rankkaa kuulla, kun lapsi itkee samalla, kun itse kävelet pois, vaikka tiedät, että se on vain hetkellistä ja kohta kundi leikkii jo jäätelöautolla tai dinosauruksilla. Samalla hän on unohtanut faijan olemassaolon. Kyllä se varmasti kohta myös faijaa helpottaa!

Kertokaa omia päiväkoti-kokemuksia. Millainen oli alku, muuttuko fiilikset jossain vaiheessa (vanhemmillakin)  😀

 

 

One thought on “Nyt se päiväkoti alkoi – Faijan fiiliksiä startista

  1. AnnaT says:

    Oma pikku-ukkoni on myös syntynyt 5/2017 ja päiväkotiuurastus alkoi kesäkuussa puolikkailla päivillä. Eka päivänä tuli äidillekin itku eteisessä ja poika itki joka aamu mutta puuhasi päivät iloisena ja nautti hoitajien sylistä…kunnes näki äidin.

    Heinäkuun olimme lomilla ja elokuussa alkoi arki ”täysipäiväisenä”. Nyt äiti ja lapsi selviävät molemmat itkuitta vaikka lapsi omassa mielessä aika paljon vielä päivän aikana onkin. Yritän ottaa ilon irti siitä että pääsen yksin vessaan ja ehdin pureskella ruokani. Pojalla on hauskaa ja tänäkin aamuna juoksi nauraen ”tätin” syliin. Mustasukkaisuus meinasi nostaa päätään, mutta ihanahan se on että lapsi luottaa muihinkin aikuisiin:) Kyllä se siitä:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.