Kaikkihan tietää miten raskaaksi tullaan? Hienoa! En käy sitä enempää läpi.

Kun nainen on raskaana, niin kaikki onnittelevat häntä ja silittävät vatsaa. Ystävät kysyvät: ”oooh ihanaa, saako koskea vatsaan. Onkos sielä joku pikkuwikku masuasukki”………

Seisoskele siinä sitten tumput suorina ja hymyile kauniisti naisille jotka jättävät täysin sinun työsi huomioimatta. Miespuoliset kaverisi heittävät sinulle varmasti saman vitsin minkä heittävät kaikille: ”Nyt oot todistetusti saanut ainakin kerran…..” Heh…….. Aina jaksaa naurattaa.

Toki ymmärrän, että raskaus on ihanaa aikaa naiselle ja kaikki sanovat, että nauti nyt raskaudesta. Kyllähän sitä nainen on varmasti onnensa kukkuloilla kun hänen sisällä kasvaa ihminen joka potkii kylkiluut rikki ja herättää parin tunnin välein naisen vessaan painamalla rakkoa keskellä yötä. Itse ainakin nauttisin!

Meillä raskaus on mennyt minun osaltani suht helposti, kiitos kysymästä. Muutamia pieniä naurukohtauksia on tullut, esimerkiksi kun tyttöystäväni tahtoo jostain syystä yhtäkkiä kahvia, vaikka ei ole koskaan aikaisemmin juonut sitä. Tästä sitten tirautettiin muutama kyynel molemmat eri syistä. Minä sen takia, että meinasin tukehtua nauruuni ja tyttöystäväni vaan halusi niin paljon kahvia, että oli lähdössä kävelemään vesisateessa 3km matkan sunnuntai aaamuna huoltoasema-kahvin takia. Näitä tarinoita on lisää ja ehkä avaan niitä myöhemmin jos en saa tyttöystävältäni karateiskuja niskaan tämän postauksen takia.

Välillä sitä tuntee myös riittämättömyyttä, kun toisen alaselkä on aivan jumissa enkä pysty tekemään mitään. Ei auta lämpö -tai kylmähoidot, eikä hieronnat. Tiedä sitten onko tukan silittely auttanut vai pahentanut asiaa. Moni isä on varmasti ollut tuossa samassa tilanteessa.

Nyt kysymys jo synnyttäneille tai parhaillaan raskaanaoleville naisille: Olenko oikeassa kun sanon tässä tilanteessa, että olisit treenannut keskivartaloasi enemmän? Omasta mielestä olen täysin oikeassa 🙂

 

 

Faijahommia - perheblogi

16 thoughts on “Miehen näkökulma raskauteen

  1. Satu says:

    Miettisin tarkkaan haluanko olla oikeassa vai onnellinen. Itselläni lantion liitokset löystyivät selän puolelta niin, että piti sitoa lantio vyöllä kasan että pystyi kävelemään raskauden puolivälin jälkeen. Ei siinä mikään treeni olisi auttanut.

  2. Faijahommia says:

    Aijjai!!

    Lähinnä tuo oli huonoksi puujalkavitsiksi tarkoitettu. Kuulostaa kyllä hurjalta! Siinä oli varmaan isän rooli aika tärkeässä osassa tuon operaation jälkeen?

  3. Onneli says:

    Tämä ei todellakaan päde kaikkiin (kuten yllä olevasta kommentistakin käy ilmi), mutta kyllä minulla oli kahdesta raskaudesta se ensimmäinen huomattavasti armollisempi selälle, ja ainakin itse olen ollut sitä mieltä, että helpomman raskauden syynä oli parempi fyysinen kunto. Mielestäni siis ihan looginen päätelmä, mutta välttämättä ihan jokainen nainen ei tykkää kohdata totuutta ihan silmästä silmään, joten odottavan isän roolissa saattaisin kyllä pitää ajatukseni ominani. 🙂

  4. Laura says:

    Itse asiassa liian tiukat lihakset vaikeutti mun synnytystä niin paljon että ennemmin rohkaisisin ”lopussa kiitos seisoo” tms latteuden. Raskaus kyllä meni hyvin, mut se synnytys 😁 ennemmin valkkaisin ne selkäkivut 😉

    • Laura says:

      En toki pelottele 🙂 toinen synnytys sujuikin sitten jo miehen sanoin ”rutiinilla” 😂 No ainakin paljon paremmin! Suosittelen tutustumaan Bebesinfo-sivuston synnytystä koskevaan osuuteen tai facessa Aktiivinen synnytys -ryhmään.

  5. Eka ja vika krt täällä says:

    Aika uskomattoman surkea tuo loppukysymys. Muutenkin tekstisi on aika nollasisältöistä ja jäsentymätöntä ajatustenvirtaa .
    Ei jatkoon.

  6. Tehdäänvauva says:

    Musta sä kirjotat tosi hyvin! Ilo lukea! Kävit laittamassa tehdään vauva blogiin kommentin niin tulin heti tarkastamaan löytyykö sulta vinkkejä noihin tarvikehankintoihin. Postaustoiveena siis pohdintaa mihin vehkeisiin päädyitte ja miksi. Mies näkökulma on niin tervetullut!!

  7. Mia says:

    On ymmärrettävää, että haluat helpottaa naisesi selkäkipuja ja kehotat treenaamaan keskivartalolihaksia. Niin minunkin mieheni teki ja se oli ärsyttävää. Ehkä ajatus ärsytti juuri loogisuutensa vuoksi. Näin 15 vuoden jälkeen se on helpompi myöntää. Kun odotimme toista lastamme, saimme sairaalasta vinon pinon lukemista aiheesta miten valmistautua synnytykseen. Yksi oppaista sisälsi jumppaohjeita keskivartalolle. Jumppasin ahkerasti ennen synnytystä ja synnytyksen jälkeen. Täytyy sanoa, että se teki hyvää minun kropalle ja iskän päälle. Uskoisin, että vauvakin nautti keinuvammasta kyydistä.

  8. Essi says:

    Ihan loistava teksti ja tosi hyvä blogi! Jatka samaan tyyliin! Mun mielestä kehiin vaan hurttia huumoria ja kärjistyksiä, ei se elämä niin vakavaa ole.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *