Isyys – Rankka, mutta palkitseva työ

Nyt kun isyyttä on takana 1,5 vuotta on aika katsoa taakse ja kerrata millaista duunia tämä oikein on.

Isyys on ajoittan rankkaa työtä; harvoin saat itse valita monelta heräät, milloin menet omille menoillesi, tai ylipäätänsä milloin istut rauhassa sohvalla. Näin on ainakin meillä, jos toinen ei ole tullut vielä töistä tms kotiin. Työni antaa minulle mahdollisuuden jäädä Benkun kanssa usein kotiin ja käytän sitä mahdollisuutta erittäin usein, sillä aika tuon jätkän kanssa menee liian nopeasti ohi.

Tänäänkin kun jäin pitämään etäpäivää, niin oma aika on ollut hieman kortilla. Minun ruoka kiinnostaa enemmän kundia, kuin hänen oma ruokansa. Ajoittaiset sähköpostin lukemiset ovat aika pintapuolista, sillä kun jätkä näkee kännykän haluaa hän katsoa eläimiä tai mopoja sieltä. Tänään oli kuitenkin poikkeustapaus unen suhteen, sillä Benkku nukku kahdeksaan. Itse heräsin pienoisessa shokissa, että miten tässä näin myöhään nukuttiin.

Tottakai on olemassa faijoja joilla on enemmän omaa aikaa käytettävänä, eikä siinäkään ole mitään väärää. Jokaisella on oma tyyli hoitaa isyyden tuomat tehtävät. Itse kuitenkin vietän tällä hetkellä tuon naperon kanssa todella paljon aikaa.

Vaikka ajankäyttö omiin menoihin on vähentynyt huomattavasti, en silti vaihtaisi tätä mihinkään. Isyys on opettanut minulle muunmuassa kärsivällisyyttä ja vastuuntuntoisuutta. Oma maailmankatsomus on muuttunut ihan älyttömästi. Uskon, että olen kasvanut ihmisenä niin henkisesti, kuin vyötäröltäkin.

Yksi suurimmista kehityksistä mitä olen itsessäni huomannut on se, että jos ennen stressasin asioista vähän, niin nyt en stressaa oikein mitään. Olen ymmärtänyt, että hätiköinti ja ärähtely ei auta mihinkään ja asiat yleensä selviävät omalla painollaan. On turha esimerkiksi raivota lapselle, kun hän heittäytyy lattialle juuri kun pitäisi pukea päälle ja lähteä tarhaan. Ei se raivoaminen siihen auta. Toki rajat pitää asettaa, mutta ne voi asettaa muillakin tavoilla kuin huutamalla naama punasena, että ”NYT SAATANA NE VAATTEET PÄÄLLE TAI SÄ LÄHDET ALASTI!”. Asioista voi puhua lapselle normaalilla äänenpainolla. Kyllä hän sen ymmärtää. Tai jos ei ymmärrä, niin sitten vaan riuhdotaan vaatteet lapsen päälle ja raahataan ulos kun ei suostu kävelemään 😀

Vaikka tuolla energisellä taaperolla on ajoittain hetkensä, milloin hänet tekisi mieli laittaa terassille katsomaan ikkunasta sisään tai laittaa siivouskomeroon huutamaa, on silti 99% ajasta hänen kanssaan aivan mahtavaa. Kaikki pienetkin asiat saa minut hyvälle tuulelle, esimerkiksi kun hän tulee heittämään yläfemmat ja hymyilee sen jälkeen, kun hän huutaa herättyään isiä sängystä, tai kun hän on aina iloinen tullessani töistä kotiin. Kundin kokonaamahymy näyttää hieman enemmän irvistykseltä kuin hymyltä, niin iloinen hän on 😀

faijahommia barcelona

Ja sekään ei haittaa, että välillä niskastani löytyy puuroa tai kengistäni muumikeksejä. Eikä sekään, että silmässäni on ollut viimeisen kuukauden aikana noin kaksi litraa räkää, kun kundi on tarhassa alkanut päristelemään kieltään eikä lopeta sitä kotonanaan. Eikä sekään, että välillä huomaan liian myöhään räkä/puuroklimpin hihassani. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta kyllä te tiedätte nämä jutut 😀

Rahasta en ala edes tässä postauksessa puhumaan, vaan säästän (tirsk) sen myöhemmäksi.

Kerro mitä isyys tarkoittaa sinulle, tai puolisollesi? Koetaanko se maailman tärkeimmäksi työksi vai meneekö se siinä sivussa?

Katso muuten verkkokaupasta isä-poika -combolle upeat t-paidat, millä näytät koko maailmalle olevasi maailman parhaan pikkuskidin isä. Tilaa paidat tästä linkistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.