Jokainen jo synnyttänyt perhe tietää miten mukavia nuo neuvolakäynnit ovat.

Itselleni on nyt jokaisella kerralla tullut sellainen olo, että olen tehnyt jotain väärin. Ensin istun tuolissa tumput suorina sanomatta sanaakaan, sillä 95% keskustelusta kohdistuu naiseen. Tämä tosin on ehkä ihan fiksua, sillä eihän miehen kropassa näy mitään muuta muutosta kuin sympaattinen painonnousu naisen kanssa yhtä aikaa. Kun keskustelu kääntyy mieheen on puheenaiheet lähinnä käskeviä ”ohjauksia”.

Viimeksi kun kävimme neuvolassa oli minun ja neuvolatädin keskustelussa sellainen fiilis, että olin tehnyt jotain väärin ja nyt joudun kärsimään seuraukset. ”Niin, sinä sitten joudut tekemään raskaat nostelut ja sinun pitää valmistautua auttamaan naista kaikin tavoin mmmh. Muista myös, palvoa maata naisesi jalkojen alla ja tee kaikki mitä hän pyytää. Sinun elämä loppui tähän”   No ei keskustelu ehkä noin dramaattista ollut, mutta neuvolasta ulos lähdettäessä tuli samanlainen fiilis, kuin seiskaluokalla reputin kokeen ja opettaja kertoi miksei minusta ikinä tule mitään, sekä antoi bonuksena jälki-istuntua. Tietenkin on itsestäänselvyys, että nainen tulee etusijalle tässä ”siunatussa tilassa”, mutta ei sitä nyt tarvitse neuvolassa naamaan työntää.

faijahommia isä

Alkuun olin innoissani, ja fiilistelin jo neuvolakäyntejä, mutta nyt se on samanlainen instituutti, kuin hammaslääkäri. Tiedän, että sinne on hyvä mennä ja kun käynti on ohi, olen taas valmiimpi ihminen. Jokaisella kerralla sen ensimmäisen kerran jälkeen on jännittänyt, että mitäs väärää minä nyt olen tehnyt. Nyt pelottaa jo pelkkä verenpaineen mittaus, sillä jos se on yhtään poikkeava täydellisestä, on se todennäköisesti neuvola-tätien mielestä minun vika. Olisi pitänyt tehdä enemmän ja hengittää vähemmän tms.

Toivottavasti muiden miesten fiilis ei ole samanlainen. Neuvolatapaamiset on tärkeitä ja suosittelen kaikkia miehiä menemään jokaiseen tapaamiseen mukaan. Se kasvattaa luonnetta ja olet taas valmiimpi kohtaamaan maailman haasteet.

Block "perheblogit" not found

8 thoughts on “Isänä käynti neuvolassa – Täysin statistin roolissa

  1. Desire says:

    Kokemuksesta voin kertoa että suurin osa neuvolatädeistä on palikoita ja lapsen syntymän jälkeen alkaa hirveä jeesustelu miten tärkeää imettäminen on ja kantoliinan käyttäminen, miehelle saarnataan että pitäisi hoitaa yösyöttöjä ja jos hoitaa niin käsketään äitiä hoitamaan koska muuten miestä väsyttää töissä (eli ikinä ei oo hyvä) ja ovat niin saakelin uteliaitakin! Kysellään seksielämästä ja miten paljon laatuaikaa vietetään yhdessä pari viikkoa synnytyksen jälkeen! Helpommalla pääsee kunhan vaan vastaa kaikkeen että ”hyvin menee” 😀 paitsi tietysti jos on oikeesti jotain ongelmia syömisen yms kanssa, silloin kerrotaan tietysti.

  2. Tondemus says:

    Ekan neuvola-kauhu-käynnin jälkeen skippasin kaikki tulvat. Vaimo ymmärsi hyvin päätökseni. Minulle jäi fiilis että olin saapunut jonkun asteiseen kuulusteluu ja kaikki elintapani kyseenalaistettiin. Piinaavan tunnin jälkeen poistuin kiukusta puhkuen. Jäi todella paska maku suuhun.. Ultrissa toki kävin. Ne tehtiin yksityisellä ja kohtelukin oli siellä kuta kuinkin sen mukaista 🙂

  3. Hmmmm says:

    Neuvolassa on kuitenkin tarkoitus keskittyä naisen sisällä kasvavaan lapseen, joten on luonnollista, että siellä keskitytään nimenomaan naiseen ja vauvaan. Isän rooli raskausaikana ja synnytyksessä on lähinnä tukea naista. Lisäksi miehen läsnäolo neuvolassa ei ole sinällään mikään itsestäänselvyys, koska eihän naisen tarvitse ottaa miestä mukaan neuvolaan tai synnytykseen ollenkaan, koska muutenhan rikottaisiin naisen yksityisyydensuojaa (ja kyllä, nainen voi avioliitossakin käydä yksin lääkärissä/terveydenhuollossa, eikä tiedot kuulu hänen miehelleen). Eli jo pelkkä mukana olo sinällään etuoikeus.

  4. DaddyToBe says:

    Joka kerta siellä ollessa olo on kuin hovikuskilla: Olet mukana, mutta mikään asia ei tunnu koskevan sinua. Minulta ei ole kertaakaan kysytty neuvolassa miten jaksan, mitä minulle kuuluu tai miten voin. Ja nyt ollaan jo raskausviikolla 38. Ja olo on sellainen että jos uskallankin sanoa jotain, valittaa stressistä johtuvasta väsymyksestä tai siitä etten osaa suhtautua oikein vaimoni mielialanvaihteluihin ja raivokohtauksiin (menen niistä täysin lukkoon), niin saan vain tuomitsevat katseet molemmilta puolilta pöytää.

    Raskaus on miehellekin raskasta aikaa, kun tuntuu että koko ajan tekee jotain väärin, vaikka vain seisoisit nurkassa hiljaa ja yrittäisit olla hengittämättä liian isoon ääneen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *