Ennen kuin saimme tietää, että tulevasta lapsesta tulee poika, oli minulle sukupuoli aika samantekevä. Kysymyksiin vastasin perus vastauksilla: ”kunhan on terve” ”ei väliä kumpi tulee, yhtä tervetullut hän on kuitenkin” jne..

Nyt kun lääkäreiden mukaan on varma, että sieltä tulee poika, on oloni hieman huojentunut. Alla olevassa listassa avaan hieman pilke silmäkulmassa huojentumisen syitä ja saatan hieman söhäistä ampiaispesää, mutta kivittäkää hellästi, en tarkoita pahaa!

Miksi isälle sopii paremmin poika, kuin tyttö:

  1. Penkkiurheilu. Miehet seuraavat urheilua hyvinkin paljon. Nyt minun ei tarvitse katsoa yksin futista. Saan myös ensi NHL-kaudeksi kaverin kenen kanssa katsoa lätkää keskellä yötä (tosin samalla hoituu syöttö-ja nukutushommat)
  2. Vaatteet. Voin käyttää lapsen kanssa samanlaisia vaatteita. Tosin olisihan se kiva kävellä prinsessa Elsan satumekossa keskellä kaupunkia, mutta mielummin laitan Teräsmies-puvun.
  3. Ei draamaa! Älkää naiset vielä kivittäkö minua. Laskekaa kymmeneen ja miettikää rauhassa tätä kohtaa. 🙂
  4. Poikien leikit. Pystyn itse samaistumaan huomattavasti paremmin leikkeihin, missä hiekkalaatikolla heitellään muovisotilaita kivillä tai ”poleen ja rofeen”, kuin tee- ja kahvihetkiin. Jokin aikaa sitten kummityttöni pyysi minut leikkimään kahvinjuontia huoneeseensa. Leikki loppui todella nopeasti, koska ”en osannut juoda kahvia” 😀 Onneksi tyttöystäväni oli myös paikalla ja hän tuli pelastamaan minut kiusallisesta tilanteesta.  Myöskään barbien tukanlaitto ei luonnistuisi. Minä en voi laittaa edes omaa tukkaa upean perintöni vuoksi, joten miksi osaisin laittaa barbien tukkaa? Oma pukeutumisenikin on niin ja näin, joten nukkejen pukeminen olisi minulle hieman haastavaa.
  5. Harrastukset. Joo tiedän, että tytöt voivat harrastaa poikien lajeja ja toistepäin. On tosin todennäköisempää, että poika aloittaa futiksen, kuin satubaletin. Itse harrastin useita vuosia katutansseja, joten tanssitunneille meneminen ei olisi minulle ongelma. Mielelläni treenaisin itsekin grand pas assemblet ja pas brise volet kuntoon.
  6. Parisuhteet. Tulevaisuudessa heitän ennemmin yläfemmat pojalleni, kun hän tuo naisen kotiin, kuin kuulustelen juuri teroitetun macheten kanssa tytön treffikumppania tämän aikeista.
  7. Huolettomuus. Jos lapsi olisikin tyttö, olisin varmasti löysät housuissa joka käänteessä, että miten prinsessa pärjää tietyissä tilanteissa. Nyt kun on tulossa poika ja miettii mitä kaikkea itse on käynyt läpi, niin ymmärtää, että pojat kestää asioita hieman paremmin kuin tytöt.
  8. Samaistuminen. Minun olisi todella vaikea samaistua tyttöjen kuukautisten alkamisiin tai siihen, kun joku poika ei vastannut viestiin tms. Pojan kanssa pystyn samaistumaan hänen ongelmiin, kuten suosikkijoukkueen häviämisen tai miksi uuden South Park -kauden alkaminen vain viivästyy ja viivästyy.
  9. Tapahtumat ja aktiviteetit, Itse menen mielummin katsomaan futista tai lätkää, kuin heppashowta, missä hevoset tekevät kaikenmaailman ihania temppuja.
  10. Lapsi. Olen aivan varma, että jos meille olisi tulossa tyttö, niin tämä lista näyttäisi täysin erilaiselta ja yhtäkkiä heppashowt alkaisi kiinnostamaan 😀

Loppu kaneettina sanottakoon, että lapsen terveys on tällä hetkellä se ainoa juttu millä on väliä. Futikset ja Transformersit kerkeää katsomaan sitten myöhemmin 😀

Saako lista ymmärtäväistä nyökkäilyä vai lasketaanko sielä ruudun toisella puolella jo hitaasti kymmeneen? 😀

Block "perheblogit" not found

33 thoughts on “Isän näkökulma: Tyttö vai poika?

  1. Jenni says:

    Haha, miå samaistun noihin vaikka oon nainen 😀 meillä on tyttö, josta on hyvää tahtia tulossa pikkuautoilla leikkivä batman fani. Oon ite ollu aina poikatyttö, joten barbie leikit jne ei oo päiväkotityöstä huolimatta niitä ominpia juttuja 😀

  2. kauniskatse says:

    Hauskaa ja ymmärrettävää miehen näkökulmaa.
    Itse äitinä toivoin myös (ehkä) aavistuksen enemmän tyttöä. Varmaan johtui siitä huolesta, että osaanko samaistua juurikin noihin ”poikien & miesten” juttuihin…
    Lopulta se on tosin juuri noin tyttö tai poika niin kunhan olisi terve, rakkain silti.

    Millon siellä on laskettu aika? Se on mennyt multa ehkä ohi jossain tekstissä..

    http://aitoaepavarmuutta.blogspot.fi/

    • Faijahommia says:

      Kyllähän äitit toivovat varmasti, että saisivat pikku tytön kaverikseen 🙂

      Laskettu aika on toukokuun puolessa välissä, eli ei ole enää kovin pitkää odottelua.

  3. Kirsti says:

    Meille syntyi ensin viisi tyttöä. Tervetulleita kaikki. Kuudetta lastamme odottaessani en antanut ultrahoitajan kertoa lapsen sukupuolta. Vaikka sitä ei ollut vaikea arvata, kun hoitsu täpinöissään lähes hyppi tasajalkaa kysyessään, enkö todellakaan halua tietää lapsen sukupuolta. Ei ollut vaikea arvata, että poika oli tulossa. Tämä poika sitten pienenä kuvitteli kasvavansa joskus ISOKSI KOULUTYTÖKSI, joka saa illalla valvoa pidempään kuin pikkupojat. Tuttua on tuo, ”kunhan lapsi on terve”, mutta kun saa tietää jo odotusaikana, että tulossa on lapsi, jolla on kromosomihäriiö, tuon toiveen sisältö muuttuu. Jos päättää pitää lapsen, sitä vaan toivoo, ettei lapsella olisi lisävammoja tai synnynnäisiä sairauksia.

  4. e says:

    Tämä oli niin stereotyyppinen lista, että pistää sanattomaksi. Luin blogisi läpi ja tää on hauska ja vaikutat fiksulta ja järkevältä. Mutta tämä. Juuri tällä tavalla LUODAAN eroja tyttöjen ja poikien välille. Teille syntyy kuitenkin ihminen. Se voi tykätä tai olla tykkäämättä mistä tahansa, sukupuolestaan riippumatta. Tällaiset yleistävät normitukset tekevät paljon hallaa. Tytöt ei ole luonnostaan mitään draamailijoita, haavoittuvaisia ja suojeltavia prinsessoja (ja tuo ajatus siitä että aseiden kanssa suojellaan tytön kunniaa on vitsinäkin kammottava). Sukupuoliroolit on pitkälti kulttuurin tuotosta, ei sisäsyntyisiä. Samoin pojat on poikia -tyyppinen möyhötys on vaarallista, koska se sulkee yhtälailla poikia yhteen muottiin. Kaikki miehet ei pidä urheilusta jne. tiiät varmaan. Tiedän että vanhemmat usein onneksi rakastaa lastaan sellaisena kuin se on, mutta piilo-oletukset ja normittaminen voi huomaamatta rajoittaa lapsen itseilmaisua ja mahdollisuuksia. Let’s not do that. Peace ja onnea loppuodotukseen!

    • Faijahommia says:

      Hyviä pointteja ja tästä voisi keskustella vaikka kuinka pitkään, mutta tämä ei ole ehkä se oikea foorumi sille 🙂
      Kiitos kuitenkin kommenteista. Lämmittää mieltä 🙂

  5. Varpuslintu / viikarivartti.blogspot.fi says:

    Mielestäni tämä lista oli kyllä pitkälti tosi vanhanaikaisiin ja kalkkiutuneisiin näkemyksiin perustuva. Aika on onneksi ajanut näistä jutuista jo ohi – nykyään tiedetään jo niin paljon paremmin. Joo, en aio kivittää, en ainakaan kovin pahasti, mutta vähän ärsyyntynyt kyllä olen, enkä aio esittää, etten olisi! : D

    On melko varmasti totta, että vaikka lapsen kasvattaisi kuinka sukupuolineutraalisti/-sensitiivisesti, ovat tietyt piirteet poikalapsella tilastollisesti todennököisempiä kuin tyttölapsella ja toisin päin. Kyse on kuitenkin vain _tilastollisesta_ todennäköisyydestä. Ihmisryhmän ominaisuuksista voi laatia tilaston, josta voi tehdä havaintoja, mutta näistä havainnoista ei pitäisi ikinä johtaa päätelmiä takaisin ihmisyksilöön päin – eikä niiden perusteella koskaan saisi tehdä mitään suuria oletuksia tai asetttaa vaatimuksia yksilölle.

    Vaikka tilastollisesti useammat tytöt/naiset ovatkin kiinnostuneempia ulkonäöstään kuin pojat/miehet, suuri osa noista hiustenlaitto-prinsessa-heppa-satubalettijutuista syntyy kuitenkin kasvatuksen tuloksena. Yhdyn edellisen kommentoijan sanoihin. Juuri tuollaisilla ennakkoasenteilla luodaan prinsessatyttöjä ja urheilijapoikia – täysin lasten omista mielenkiinnonkohteista ja luonne-eroista välittämättä. ”Tykkäät tai itket ja tykkäät” -meininkiä lapsille siis. Hyvä homma?

    Itse pienenä lapsena katsoin formuloita ja ralleja isin kanssa, hoidin puutarhaa mamin kanssa, ”autoin” isiä korjaamaan autoa, ”autoin” mamia tiskaamaan, ompelin nukeilleni vaatteita, rakensin pikkuautoratoja, retkeilin ja keräsin sieniä molempien vanhempien kanssa. Olen naisoletettu, mutta minulle ei onneksi paasattu lapsena pahemmin mitään tyttöoletusasioita. Isi ei esimerkiksi onneksi missään kohtaa olettanut, että minä ja siskoni emme haluaisi istua soffalle katsomaan urheilua hänen kanssaan, koska olemme tyttöjä – hän oikeastaan oletti, että tottakai haluamme, koska olemme hänen jälkeläisiään! : D

    Mitä jos lapsenne ei pidäkään urheilusta? Mitä jos hän haluaakin leikkiä prinsessaa? Tai mennä ratsastamaan? Kasvattaa pitkät hiukset ja tehdä niihin lettejä? Tai – taivas varjele – pitää teekutsuja? D : Toivottavasti se on ihan ok, vaikka nyt oletkin niin huojentunut siitä, että lapsi onkin (oletettu) poika, minkä johdosta tietysti arvelet ”säästyväsi” näiltä ”tyttöjen jutuilta”. Niitä saattaa silti olla edessä, jos lapsi saa vapaasti valita, miten toteuttaa itseään. ; )

    • Faijahommia says:

      Ymmärrän pointtisi kyllä 🙂

      Mutta itse toivon, että poika kasvaa kuten pojilta yleisesti odotetaan. Jos käy toisin niin itse mukaudun sen mukaan ja teen parhaani, että lapsi saa parhaat eväät elämään.

  6. Hainii says:

    Samaistuin kyllä tekstiisi. Minä toivoin aikanaan vähän salaa myös, että molemmat lapseni olisivat poikia. Ja kaksi ihanaa poikaa saimme (ei, en tarkoita nyt ettenkö olisi ollut iloinen tytöistäkin..). Tuntui, että pojat ovat jotenkin ’yksioikoisempia’ kasvatettavia ja heidän kanssaan pääsisin rymyämään ja tekemään ’poikienjuttuja”. Kyllä, yleistän nyt aika paljon… Olen itse leikkinyt sekä barbeilla että autoilla, tehnyt juttuja sekä isän että äidin kanssa. Mutta äitinä tuntui jotenkin helpommalta, jos olisi poikia, en sen tarkemmin tiedä miksi. Toki, tärkeintä oli että molemmat ovat terveitä pieniä ihmisen alkuja.
    Pakko vielä sanoa, että vaikka pääasiassa ymmärrän sukupuolineutraalia ajattelutapaa, suurin osa ihmisistä on kuitenkin niin biologisesti, henkisesti ja fyysisesti, poikia tai tyttöjä. Että miksihän tästä asiasta pitää tehdä numero, jos lastaan kasvattaa poikana tai tyttönä? Saa pojat leikkiä kotia ja tytöt autoilla. Ei se minusta vielä tarkoita vain lapsen kasvattamista ilman tyttö tai poika lisäystä. Voihan se lapsi mennä siitäkin sekaisin, jos hän tyttönä kokee olevansa tyttö, mutta tuputetaan neutraalia näkökulmaa. Just thinking…

    • JC says:

      Kyllä ja kyllä!
      Minulla on kaksi poikaa, ja kyllä, minä kasvatan kaksi poikaa! Se ei tarkoita sitä että minä kieltäisin ”tyttöjen leikit” tai ei voisi valita ”tyttöjen leluja ja värejä” (löytyy pinkkiä vaatetta, pari nukkea jne.). Mutta sitä minä vierastan kun pitäisi käyttäytyä niin kuin sukupuolella ei olisi väliä. Jo biologisesti poika on poika ja eroaa tytöstä. Hormoonitkin tekevät ison osan, eikä molemmat sukupuolet tuota samoja hormooneja mitkä märittää suuresti sen miksi pojat käyttäytyy maskuliinisesti ja tytöt feminiimisesti. Tämä sukupuolineutraali kasvatus on minun mielestä lähtenyt niin lapasesta. Ajatuksen ydin on minusta ok: lapset leikkii millä huvittaa, on traktoria, on my little ponya, on teekuppia, on työkaluja jne. Miksi aikuisten pitää puuttua asiaan mikä tulee lapsilla luonnostaan? Tuputetaan sitä saamarin neutraalia ajatusmaailmaan. Kohta pojat ei uskalla olla poikia eikä tytöt tyttöjä koska hei! Muistakaa olla neutraaleja!
      Pahoittelut purkauksesta 😀

  7. Elina says:

    Kirjoitusvirheistäsi huolimatta luin blogia mielenkiinnolla, ajattelin että sisältö kyllä korvaa puuttuvat omistusmuodot, mutta tämä teksti sai minut järkyttymään. Olen samaa mieltä parin aikaisemman kommentoijan kanssa siitä, että tällä tavalla vain ylläpidetään sukupuolistereotypioita. ”Mutta itse toivon, että poika kasvaa kuten pojilta yleisesti odotetaan.” Tämä on surullista. Tämän perusteella en usko, että pystyt kovin helposti hyväksymään poikaa, joka poikkeaisi a. tästä yleisestä odotuksesta b. sinusta itsestäsi. Sieltä on kuitenkin tulossa ihminen, joka on sinusta erillinen ja oma persoonansa kaikkinensa.

    Oikeastaan toivoisin, että saisit kasvatettavaksesi myös tyttölapsen, jotta joutuisit enemmän kosketuksiin myös tyttöjen ja naisten maailman kanssa.

    • Faijahommia says:

      Kiitos kommentista 🙂
      Mielipiteesi ovat tervetulleita, joskin oletuksesi vääriä.
      Ihan sama miten poika kasvaa hyväksyn sen joka tapauksessa samalla tavalla. Toivominen on asia erikseen.
      Minäkin toivon, että saisin vielä tyttölapsen 🙂

  8. Ansku/MoMo says:

    Pakko myöntää, että itse olin hieman huojentunut kun saatiin tyttöjä 🙂 Vaikka toivon, että ehkä poikakin tulisi, niin mietin myös että kuinka osaisin häntä kasvattaa. Eli samaistun! Mutta hei toivottavasti heität yläfemmat myös, jos poika tuo kotiin poikakaverin tyttökaverin sijaan 😉

  9. Ilyasmama says:

    Olen aina haaveillut olevani tytön äiti. Jo raskauden alussa tuntui että odotan poikaa. En ollut pettynyt. Nyt kun tuossa vieressäni makaa 5 kuukauden ikäinen poika, tunnen olevani maailman onnellisin äiti. En vaihtaisi hänen sukupuoltaan mistään hinnasta. 🙂

  10. Petra says:

    Heippa! Jäin seurailemaan blogiasi, kun viime viikolla tänne eksyin. Itselle ei vielä ajankohtainen aihe, mutta kirjoittelet asioista hauskasti pilke silmäkulmassa. Mua ihmetyttää miksi ihmiset vetää herneet tälläisistä kirjoituksista ja että tämä olisi sukupuolistereotypioiden (olipa vaikea sana kirjoittaa:D) yleistämistä, mun mielestä tästä välitty huumori mikä oli tän kirjoituksen pointti :D. Kurjaa siis, että saat ikävää kommenttia näistä, mutta jatka silti samalla mallilla! Terkuin nainen 24v. 🙂

    • Faijahommia says:

      Kiitos paljon 🙂

      Saahan ihmiset kertoa omat mielipiteensä, mutta ei se minun mieltäni heilauttele suuntaan tai toiseen. 🙂
      Sama malli jatkuu, kommenteista huolimatta.

  11. Tuija says:

    Harmittavasti mieheni ei koskaan saanut kokea isyyttä pojan kanssa 😀

    Tuohon ”kunhan on terve” lausahdukseen haluaisin esittää sikäli eriävän mielipiteen, että eikö se lapsi olisi rakas, vaikka olisikin jollain tapaa sairas? Tämän ”kunhan on terve” ajatuksen jouduin nimittäin itse heittämään romukoppaan aikanaan, kun lapsi syntyi kuusi viikkoa etuajassa eikä tiedetty mikä meitä odottaa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

  12. Ninnu says:

    Hauska lista, ehkä jossain kohti tunsin pientä ohimon tykytystä (huom.pientä vain), näin naisena. Mutta pakko sanoa, että saattaisit olla jopa parempi neuvomaan tytärtä poika huolissa, kuin äiti. Ymmärrät miesten maailmaa.

    Tsemppiä odotukseen!

    • Faijahommia says:

      Haha 😀
      Joo tämä saattaa olla mahdollista. Äläkä turhaan tykyttele; lista olisi ollut varmasti erinäköinen jos olisi tyttö tulossa. 😀

  13. Ellie says:

    Kiva, kun uskalsit tästä nykyisestä neutraaliushypetyksestä huolimatta kirjoittaa omista fiiliksistäsi noin suoraan! Kyllä tytöt saa olla tyttöjä ja pojat poikia. Ja saavat tykätä ihan mistä leikeistä, leluista tai harrastuksista tahansa. Mielestäni sukupuoli on rikkautta eikä joku kartettava kahle.

    • Faijahommia says:

      Itse en oikein ole tuohon neutraalihommaan lähtenyt mukaan. Mielipiteitä on onneksi monia ja jokaisella on oikeus omiinsa. Lapseni tosin kasvatan omien ja tyttöystävän arvojen mukaan. En muiden 😀
      Kiitos kommentista 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *