Vaikka omasta mielestä en juurikaan stressaa tai panikoi mitään, pyörii silti alitajunnassani varmasti miljoona huolta lapsen hyvinvoinnista, kun keho ja aivot pääsee lepäämään.

Ensimmäisellä viikolla heräsin paniikissa ihme pilates-asennosta etsimästä vauvaa sylistäni. Tunsin vain vauvan jalan, mutta en loppua. Tästä aloin puoliunessa panikoimaan ja J herätti minut ja kysyi, että mitä teen. Sanoin etsiväni vauvaa, mutta onneksi J huomautti, että vauva nukkuu sängyssään. Helpotuksen huokaus ja takaisin unille.

Viime yönä sattui kuulemma samanlainen tilanne. Makasin kyljelläni ja etsin vauvaa, vaikka hän taas nukkui tyytyväisenä omassa sängyssään. Tästä viime yön tilanteesta en muista mitään, joten suurta paniikkia siinä ei tainnut olla 😀

Muutama yö sitten havahduin yhtäkkiä, että katson lätkää telkkarista keskellä yötä jumppapallon päällä ja vauva sylissäni. Minulla on varmasti ollut siihen jokin tarkoitus, kuten heränneen vauvan uudelleen nukutus, mutta silti se oli hieman pelottavaa, kun yhtäkkiä säpsähtää hereille ja oli kyseinen tilanne päällä 😀

Onko teille käynyt vastaavia yöllisiä paniikkikohtauksia? Jos on niin, koska nämä loppuvat? 😀

 

Faijahommia - perheblogi

17 thoughts on “Faijan paniikkiset yöherätykset

  1. Urbaani Isä says:

    Esikoisen ollessa pieni vastasyntynyt, olin yöllä unissani nostanut vauvan sängystä ja huutanut vaimolleni, että ”mihin sä haluat tämän irtopaketin.” Silloin pelotti nukkua seuraavat yöt, mutta nyt jo nauretaan asialle. Irtopaketti liittyy työhöni.

  2. Annakaissa says:

    Niin tuttua 😀 esikoinen nyt 2,5kk, paniikit jo vähentyneet 😀 hauskin oli kun havahduin yöllä siihen että herra vaatii ruokaa, olin kapaloinut pojan ennen unille menoa. Aikani sängyssä hyssyttelin ja availin kapaloa mutta vauvaa en sieltä löytänyt, aivan jäätävä paniikki iski. Varmaan 5min verran rauhoittelin vauvaa ja yritin etsiä häntä sieltä kapalosta, lopulta osasin suunnistaa pinnasängylle ja herra sai sapuskansa ja jatkoi unia. Minä sen sijaan olin repinyt kaikki lakanat tyynyistä, peitossa ja jopa päiväpeiton päälisen etsiessäni ”vauvaa kapalosta”, tulihan vaihettua lakanat :D. Tais olla vähän univelkaa.

  3. Tuuli Lavia says:

    Itselleni on käynyt noin monta kertaa esikoisen syntymän jälkeen. Varsinkin muutama kuukausi lapsen syntymän jälkeen saatoin joka yö herätä ihan paniikissa etsimään vauvaa ja tunsin jopa vauvan vierelläni. Kunnolla herättyäni tajusin aina, että vauva nukkuu omassa sängyssään:D Ne on pelottavia yöllä, mutta aamulla jo naurattaa. Nyt kun vauva 4 kk niin paniikkikohtauksia tulee harvakseltaan silloin tällöin. En tiedä loppuvatko koskaan:D

  4. Laura says:

    Mun miehellä oli samanlaisia etsimiskohtauksia paljon alussa, mut viime viikkoina niitä ei oo enää ollut. 😀 Neiti on nyt kahdeksan viikkoa.

  5. Tiina says:

    Ihana kuulla että muutkin yö panikoi, meillä poika pian vuoden vanha ja edelleen herään yöllä etsimään lasta vierestäni 😂 Saa nähdä milloin se loppuu 16. vuoden päästä(kö)? 😀

  6. Laura says:

    Miehellä ei oo tainnu tulla näitä, mut itsellä kyllä muutamaan otteeseen esikoisen ollessa 0-6kk. kerran unissani höpötin että ”tää vene pitää nyt nostaa tästä” ja yrittänyt rullata miestä kyljeltään 😂 Luullut siis että vauva on jonkun veneen alla.. nyt näitä käy lähinnä silloin, jos poika on mummilla yötä, herään yöllä paniikissa et mihin se on kadonnut, kunnes tajuan et ei ollut edes kotona.

  7. Tarja says:

    Varsinaista paniikkia ei tullu, mut yksi yö heräsin syöttämään vauvaa. Meillä ruokailut hoidetaan istualtaan, koska maito nousee pienellä helposti ylös. No istuin siinä puoliunessa imetysliivit auki ja sit kävin takas pitkälleen. Ihmettelin sit, et miks vauva edelleen kitisee, kun yleensä aina yöllä nukahtaa heti syötyään. No pienen pohdinnan jälkeen tajusin, et olin unohtanu ottaa vauvan siihen syöttöön mukaan. Ihan ittekseni olin vaan istunu mukamas vauvaa syöttämässä 😀 onneks osaa pieni vaatia ruokaansa, ni ei jääny silläkään kertaa nälkäseks 🙂

  8. taika says:

    Tää ei ehkä niinkään ollu panikoimosta mutta yöllistä sekoilua kumminkin.. mulla kävi niin yks yö että heräsin siihen että vauva vieressäni halusi ruokaa. Makkarin pimeydessä rupesin sitten työntämään nänniä vauvan suuhun. Ihmettelin unenpöpperössä et miksi se ei nyt millään ota sitä nänniä suuhun vaan edelleen vaan vänisee siinä. Sitten katsoin pimeydessä et miten sen korva oikeen on, ihan tötteröllä. Otin siitä korvasta kiinni ja tajusin et se onkin vauvani nenä. Olin siis yrittänyt työntää nänniä vauvan korvaan ja puristin sitä nenästä. 😀 Ei ihme kun ei syöttäminen oikeen sujunut… Kaikkein hauskinta oli, kun tein näin samallalailla vielä samana yönä uudestaan. Olin varmaan aika väsynyt…

  9. Äiti says:

    Tuollaiset herätykset vaan harvenee kun lapset kasvaa, mutta ei ne häviä. Minulla nuorin 2 vuotta.

    Kauheinta on herätä siihen kun on nukkunut hyvin ja sikeästi aamuun asti. Eikä vieressä nuku yksikään lapsi. Ensimmäinen tunne on että onko lapset vielä hengissä (vaikka pitäisi ehkä olla onnellinen hyvistä yö unista). Meillä siis 3 lasta ja kaikki alle kouluikäisiä niin useinmiten ainakin yksi hiipii jossain välissä yötä viereen (parhaimmillaan kaikki 3)

  10. Mama says:

    Meillä esikoisen ollessa alle kuukauden ikäinen, mies kävi lämmittämässä maidon, mutta toi pullon ilman tuttiosaa?! Kysyin, että miten ajattelit vauvan tästä juovan, katsoi mua typerä virne naamallaan ja sanoi aivan unenpöpperössä ”hmh oonpas hauska sitten”. Aamulla kyllä nauratti:D
    Itse taas kävin esikoisen ollessa ihan pieni hänen kanssaan vyöhyketerapiassa, ja huonon yön jälkeen sieltä kotiin ajaessani oli aivan pakko paniikissa pysähtyä bussipysäkille tarkistamaan onko vauva takapenkillä, vai oonko unohtanut hänet pientareelle ja vaan lähtenyt ajamaan:D Siellä se nukkui takapenkillä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *